Meren ja lakeuden kunta
Lumijoki on kulttuurihistoriallisesti arvokasta Limingan lakeutta. Lakeuden maisemaa elävöittää sen läpi virtaava Lumijoki, jonka virtaussuunta on lännestä itään ja se laskee suojeltuun Liminganlahteen.
Meren rannalla ovat järviruo’on (paikallinen nimitys ryti) peittämät rantaniityt. Niiden takana avautuu peltolakeus. Pellot ja asutus keskittyvät 2,5 – 10 metrin korkeustasolle Liminganlahden puolelle ja Lumijoen varteen. Nämä taas rajautuvat metsiin ja soihin, joita on suuri osa kunnan pinta-alasta.
Liminganlahden rannikko ja koko Liminganlahti kuuluvat ns. Muhoksen muodostumaan. Kallioperä on täällä vajonnut ja ja vajoamaan kerrostuneet ainekset ovat säilyneet savi- ja hiekkakivikerrostumina. Muodostuman ikä on noin 1 300 miljoonaa vuotta. Muodostuman alla on graniittia, joka ulottuu lähelle pintaa Lumijoen kirkonkylässä ja sen ympäristössä. Kallioperää peittää yleensä paksu irtainten maalajien kerrostuma. Harjuista laajin on kirkolta Limingan Lapinkankaalle ulottuva jakso ja toinen kunnan eteläreunalla oleva harjujakso.
Lumijoen valuma-alue on 154 km2, sen sivuhaaroja ovat mm. Hirvasoja, Junkkosenoja ja Haarasuonoja. Joen nimen on ajateltu tulevan siitä, että tuuli kerää aavalla lakeudella lumet jokiuomaan, joka näyttää lumiselta virralta, Lumijoelta. Muut vesialueet ovat varsin pieniä.
Lumijoen kunnassa on merenrantaa 38 kilometriä. Matala Liminganlahti on kuuluisa lintuparatiisi ja sen suolapitoisuus on varsin alahainen 3 – 1 promillea. Lahti kuuluu Naturan piiriin. Maan kohoamisen vuoksi Lumijoki laajenee lahden kustannuksella keskimäärin 12 hehtaaria vuodessa.
Lumijoen merenrannat voidaan jakaa kolmeen rantatyyppiin: hietapohjaisiin niittyrantoihin, hiekkapohjaisiin niittyrantoihin ja kivikkorantoihin. Hietapohjaisia niittyjä on Lumijoen ja Selkämatalan välissä. Hiekkapohjaisia rantaniitttyjä on Karvonlahden suulla ja Varjakan molemmin puolin. Kivikkorantoja on saarissa niemien kärjissä.
Metsät ovat paikoin meren rannassa lehtomaisen reheviä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Aurannokka ja Selkämatala. Täällä aluskasvillisuuden tyypillisä lajeja ovat mm. mesiangervo, puna-ailakki, virmajuuri ja karhunputki. Muualla metsien kehitys on johtanut lähinnä maaperällisistä syistä lähinnä kuivahkoihin ja kuiviin tyyppeihin. Puolukkatyypin kankaita on puolet metsistä ja kanervatyypin kankaita viidennes.
Liminganlahti on Suomen arvokkain ja kansainväliset mitat täyttävä kosteikko. Sen linnusto on hyvin monipuolinen ja runsas. Alueella pesii vuosittain 150 lintulajia. Paitsi pesintäalueena lahti on myös tärkeä lintujen muuton levähdyspaikkana. Alueen vesilinnusto on kasvanut ja monipuolistunut 1950 luvulta nykypäivään. Lumijoen puolen runsaimmat vesilinnut ovat ollet 1992 laskennassa: tukkasotka 250 paria), tukkakoskelo (101 paria), merihanhi (61), lapasorsa (60), sinisorsa (57).
Rantalinnustoon luetaan kuuluviksi tiirat, lokit ja kahlaajat. Vuonna 1992 on arvioiotu, että Liminganlahdella on pesinyt 2 500 lokkilintuparia ja 1 100 kahlaajaa, joista puolet Lumijoen puolella. Runsaslukisin kahlaaja on suokukko, jota pesii Lumijoen puolella 250 paria. Punajalkavikloja on myös runsaasti (83 paria ) ja isokuovia (50 paria). Lumijoen alueella on pesinyt vuonna 1992 pesinyt 1 200 lokkilintuparia, joista naurulokki on yleisin (650 paria). Myös lapintiira, kalalokki ja pikkulokki ovat hyvin yleisiä. Ruokokerttunen ja pajusirkku ovat ruovikon valtalajit. Harvinainen viiksitimali pesii myös Liminganlahdella.
